Sötsaksblandning: Sukat talveksi

Toivon mukaan pakkasukko kolkuttaa jo kotvan kuluttua kotiovelle ja päästää meidät nauttimaan muustakin kuin harmaasta vesikelistä. Sitä ennen on hyvä varmistaa, etteivät varpaat pääse palelemaan, eli vaihtaa sukkalaatikon sisältö hieman lämpöisempään kerrastoon.

Olen päättänyt alkaa selviytymään elämästä ilman sukkahousuja. Kesällä ohuen ohuet saumasukat ovatkin jo tulleet tavaksi, mutta entä talvella? Itseäni on askarruttanut jo jonkin aikaa, minkälaisia sukkia vanhaan hyvään aikaan kiinnitettiin sukkanauhoihin roudan saapuessa? Ohuita nailoneita tuskin ainakaan, sillä niistä olen saanut kuulla kauhujuttuja. Kuulemma kovimpien pakkasten aikaan juhlatuulella ulos lähteneillä neitosilla ovat nailonit sulaneet jalkoihin kiinni.

Onneksi netin ihmeellinen maailma  osaa vastata talviseen sukkadilemmaan muun muassa seuraavanlaisilla kuvilla:


Ja kuinka ollakaan, poistuin mukavuusalueeltani, eli kirpputoreilta, suuren ruotsalaisen ketjumyymälän Henkkamaukan ovista sisään ja sukkaosastolla nimeäni huusivat nämä sukat:


Sukat on markkinoitu ylipolven sukkina, mutta ovat melkoisen pitkät ja ainakin tällaiselle persjalkaiselle yltävät mainiosti sukkanauhoihin kiinni. Väreissä ei ollut hirveästi valinnanvaraa, oli vain näitä sinisiä ja harmaita. Jos kuitenkin kestää kutisevaa villaa paremmin kuin allekirjoittanut, oli H&M:n valikoimissa myös mustia ja harmaita villa-akryylisekoitesukkia. Nekin todella pitkää mallia. Edellä mainituissa ja kuvatuissa sukissa on ilmettä piristävää palmikkokuviointia ja jälkeen mainitut ovat suoraa neulosta.

Sukkainnostuksen siivittämänä löysin myös ensi kesää silmällä pitäen mielenkiintoisen blogimerkinnän. Merkinnän kirjoittaja on liittänyt tavallisesta poikkeavien vanhojen sukkien  kuvia vuoden 1943 Life-lehden sivuilta blogiinsa. Kuvien kirjavasti kuvitetut puuvillasukat tuovat vaihtelua tavallisiin ruskea-musta-harmaa-akselin nailon- ja puuvillasukkiin. Tässä muutama kuva:





(Blogimerkintä kokonaisuudessaan löytyy täältä: http://osullivansgirl.blogspot.com/2011/04/do-you-love-vintage-stockings.html )

Sötsaksblandning

Sötsaksblandning - tarinoita tavarataivaiden (kirpputorien) takaa vintagehengessä.

More Posts

Sötsaksblandning – Meripihkaa

Toissa päivänä käväisin Hämeentien kirppiksellä Hämeenlinnassa (http://www.kirpputorihaku.com/kirpputori/hameenlinna/hameentien-kirppis). Kirpputori on usein varsinainen aarreaitta ja pitää sisällään sellaistakin tavaraa ja vaatetta, joka tuntuu kuolleen sukupuuttoon monilta muilta kirpputoreilta. Tällä kertaa mukaan tarttui yhtä sun toista vanhaa, joista ehkä myöhemmin lisää. Erään pöydän rihkamakorulootasta löytyi meripihkakorua muistuttava rintaneula. Tämä löytö herätti alkuun vain sellaisen ”ihan kiva”-tunteen, mutta kahden euron hinta puhutteli ”täytyy ottaa, kun halvalla saa”-aivopuoliskoani.


Kotona pyörittelin korua käsissäni ja huomasin taustapuolella pienen pienet leimat, joista luupilla katsottuna sai selvää: tähti, sirppi ja vasara sekä p875 ja tekijän leima (kyrillisten aakkosten [Jaa] (R väärinpäin) sekä K ja numero 2 tai 7.). Eli Neuvostoliiton ajoilta, siis luultavasti aitoa meripihkaa. Netistä selvisi, että kyseistä leimaa on käytetty 1958 eteenpäin ja että numerosarja merkitsee korun hopeapitoisuutta, koru on siis hopeaa!


Tässä vaiheessa olin jo aivan innoissani, mutta ei siinä vielä ollutkaan kaikki! Lisäksi yhdessä korusta roikkuvassa meripihkakoristeessa on sisällä hyönteinen! Vanhana ”kivikoirana” (meillä on aina kierretty kivimessut ja kannettu taskut väärällään hienoja kiviä kotiin) tiedän sen verran, että se nostaa arvoa huomattavasti.


Olihan tämä koru sittenkin siis enemmänkin kuin ihan kiva ja hintansa väärti. Vielä jäi kuitenkin mietityttämään korun todellinen ikä ja korun tekijä.. (Josko joku ystävällinen osaisi valaista asiaa?)

 

Sötsaksblandning

Sötsaksblandning - tarinoita tavarataivaiden (kirpputorien) takaa vintagehengessä.

More Posts