Archive for the ‘Tähdenlento’ Category

Tähdenlento kuljettaa tänään lukijansa kuvien kautta Teuvo Tulion intohimoiseen maailmaan. Kyseessä on kotimainen klassikko vuodelta 1937, Nuorena nukkunut, jonka pääosassa loistaa kuvankaunis Regina Linnanheimo. Alla olevissa kuvissa nähdään myös Kille Oksanen, Valter Tuomi ja Otso Pera. Elokuva perustuu Frans Eemil Sillanpään samannimiseen romaaniin.

Muun muassa nämä hurmaavat kuvat (ja monta muuta!) löytyvät kirjasta Intohimon vallassa – Teuvo Tulion kuvamaailma, jota suosittelen lämpimästi Tulion ja suomalaisen draamaelokuvan kultakauden ihailijoille.

Tähdenlento

Tähdenlento on palsta, jossa syvennytään vanhanajan elokuvakulttuuriin ja glamouriin, aina varhais- ja mykkäelokuvista film noiriin ja 1950-luvun technicolor-musikaaleihin. Tähdenlento arvostelee ja esittelee elokuvia ja niiden historiaa ja tutustuttaa lukijansa toinen toistaan kiehtovampiin näyttelijöihin ja näyttelijättäriin.

Kadotetun päiväkirja (Tagebuch einer Verlorenen)

Saksa, 1929

Ohjaaja: G.W. Pabst

Käsikirjoittaja: Rudolf Leonhardt, perustuu Margarethe Böhmen romaaniin

Tuotantoyhtiöt: Pabst-Film, Hom-AG für Filmfabrikation

Pääosissa: Louise Brooks, Edith Meinhard, André Roanne

“With a little more love, no one on this earth would ever be lost.”

Louise Brooks jätti kuuluisasti Hollywoodin vuonna 1928 ja matkasi Saksaan, missä ohjaaja G.W. Pabst teki historiaa valitessaan Brooksin Lulun rooliin elokuvassa Pandoran lipas (1929). Se on Brooksin maineikkain roolityö ja sinetöi hänen ikonisen elokuvapersoonansa, jota sävyttivät itsevarmuus, leikittelevän uhmakas asenne, monivivahteinen näyttelemistyyli – ja tietenkin hänen kuuluisa musta polkkatukkansa. Monet eivät tiedä, että Brooks teki toisenkin elokuvan Pabstin kanssa, elokuvan, joka valmistui hieman yli puoli vuotta edeltäjänsä jälkeen. Tällä kertaa lähdeteoksena toimi kohua herättänyt Margarete Böhmen romaani vuodelta 1905. Kirjasta on tehty aikasempikin, Richard Oswaldin vuonna 1918 ohjaama elokuva, joka on nykyään kadoksissa.

Elokuvassa Kadotetun päiväkirja Brooks näyttelee apteekkari Henningin (Josef Rovensky) kuvankaunista ja viatonta Thymian-tytärtä, jonka apteekkarin kieroutunut avustaja Meinert (Fritz Rasp) viettelee tämän konfirmaatio-juhlien jälkeen. Thymian tulee tapahtuneen seurauksena raskaaksi, mutta ei suostu vaatimuksista huolimatta avioliittoon miehen kanssa, jota hän ei rakasta. Perheen kotiapulaisen ja isän rakastajattaren Metan (Franziska Kinz) manipuloimana apteekkari pakottaa Thymianin antamaan lapsen pois ja jättämään kotinsa, sillä hän on saattanut suvun käytöksellään häpeään. Hänet lähetetään tyttöjen nuorisokotiin, jossa paikan johtajat ylläpitävät armeijamaista kuria. Thymian ystävystyy Erikan (Edith Meinhard) kanssa ja yhdessä tytöt käyvät taistoon laitoksen epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja lopulta karkaavat. Heidän seuraansa liittyy myös perheestään häädetty kreivi Osdorff (André Roanne). Päästessään vapauteen Thymian etsii ensitöikseen lapsensa ja saa surukseen kuulla lapsen kuolemasta. Tyttö on nyt ilman rahaa, työtä ja perhettä. Hän etsii käsiinsä Erikan, joka työskentelee bordellissa. Myös Thymian päätyy työskentelemään kalliimmanluokan prostituoituna. Hän alkaa pikkuhiljaa saamaan lisää itsevarmuutta ja samalla rakentamaan itselleen uutta elämää.

Elokuvan ensimmäisen puolen lukuisten vastoinkäymisten jälkeen Thymian ottaa oman elämänsä ohjakset käsiinsä ja alkaa muistuttaa enemmän Lulun tyylistä hahmoa. Hän kasvaa itsevarmaksi ja eloisaksi nuoreksi naiseksi, joka elää täysillä omien sääntöjensä mukaan. Thymian perii isältään suuren summan rahaa ja astuu puolestaan varakkaiden ja etuoikeutettujen maailmaan. Hyväsydäminen Thymian käyttää asemaansa auttaakseen heitä, jotka joutuvat elää kovaa elämää, niin kuin hän itsekin ennen joutui. Elokuvan alun kadotettu tyttö kasvaa nuoreksi naiseksi, joka löytää vastoinkäymisten kautta itsensä.

Pabstin elokuva kertoo Thymianin tarinan ja kuvaa samalla erittäin kriittiseen sävyyn senaikaista yhteiskuntaa. Keskiluokkainen yhteiskunta kuvataan moraalittomana ja tekopyhänä. Kieroilevat ja manipuloivat ihmiset käyttävät kerta toisensa jälkeen Thymianin naiiviutta hyväksi. Hänen uusi äitipuolensa, taloudenhoitaja Meta, henkilöi yhteiskunnan kaksinaamaisuutta parhaiten. Hän liehittelee perheen isää tämän tyttären silmien edessä, mutta tuomitsee täysin Thymianin hairahduksen ja ajaa nuoren armottomasti kadulle. Solidaarisuutta elokuvassa löytyy kuitenkin nuorten naisten ja bordellin työntekijöiden väliltä. Yhdessä kohtauksessa nuorisokodin asukit lyöttäytyvät yhteen ja lauma tyttöjä kostaa sadistisille nuorisokodin pitäjille, jolloi Thymian ja Erika pääsevät karkaamaan pois. Nuorisokotiin verrattuna bordelli tarjoaa naisille suojan ja keinon elää itsenäistä ja vapaata elämää.

Elokuva on mukaansa tempaava ja kiinnostava, joka on sekä kauniisti kuvattu että näytelty. Pandoran lippaaseen verrattuna Kadotetun päiväkirja on kuvaustyyliltään realistisempi, vaikka eteenkin nuorisokotiin sijoittavat kohtaukset on kuvattu ja näytelty ekspressionistisempään tyyliin. Thymian käy läpi niin monia vastoinkäymisiä eteenkin elokuvan alkupuolella, että se voisi helposti olla liiankin melodramaattinen toisen ohjaajan käsissä. Pabst kuitenkin tasapainoittaa draamaa komedialla – ja Kadotetun päiväkirja onkin yllättävän hauska elokuva. Etenkin kohtaus, jossa väärinkäsittänyt mies saapuu bordelliin odottaen seksuaalisia palveluksia ja päätyy Thymianin tanssitunnille, on todella huvittava. Elokuvan todellinen tähti on tietenkin Louise Brooks, joka tekee hienovaraisen roolisuorituksen, eikä koskaan vaivu melodraamaan. Hän on uskottava sekä nuorena ja naiivina että aikuistuneena ja itsevarmana Thymianina. Brooks on näyttelijänä harvinaista laatua: hän on niin vangitseva, että vie helposti kaiken huomion kankaalla. Etenkin lähikuvat tuovat Brooksin hypnoottisen kauneuden täydellisesti esille. Tässä on näyttelijä, jota kamera todella rakastaa. Myös sivunäyttelijät tekevät mainiota työtä. Näistä mainittakoon Edith Meinhard eläväisenä flapper-tyttö Erikana ja Fritz Rasp konnamaisena Meinertina.

Kadotetun päiväkirja joutui sensuurin kouriin jo ennen ilmestymistään. Monet seksuaalisväritteiset kohtaukset sensuroitiin ja leikattiin ennen sen alkuperäistä julkaisua. Useat eri ryhmät, mm. Saksan moraalisuus yhdistys ja Nuorten naisten kansallinen yhdistys, valittivat elokuvan sisällöstä, jonka he kokivat turmelevana. Elokuva entisöitiin 90-luvun puolivälissä, jota varten Ranskan, Saksan, Iso-britannian ja Uruguayn elokuva-arkistot lyöttäytyivät yhteen. Kadotetun päiväkirjaa ei valitettavasti ole julkaistu DVD:llä Suomessa, mutta sen saa tilattua R2 DVD:nä mm. Iso-Britanniasta ja Saksasta.

Kadotetun päiväkirja on Pabstin viimeinen mykkäelokuva ja tämän myötä myös hänen lyhyt mutta legendaarinen yhteistyönsä Brooksin kanssa päättyi. Pabst toivoi Brooksin jäävän Saksaan ja opettelevan saksan kielen, jotta ohjaaja olisi voinut tehdä Louisesta “vakavan” näyttelijättären. “Sinun elämäsi on aivan kuin Lulun,” Brooks kirjoittaa elämäkerrassaan Lulu in Hollywood Pabstin sanoneen, “ja sinulle tulee käymään kuten elokuvan hahmolle.” Eurooppaan kyllästynyt Brooks palasi ohjaajan suostutteluista huolimatta kotimaahansa Yhdysvaltoihin Ranskan kautta, jossa hän teki yhden elokuvan, Prix de beauté (1930). Brooksin ura Hollywoodissa ei kuitenkaan lähtenyt odotetunlaiseen nousuun. Vaikka hänet oli epävirallisesti mustalistattu hänen jättäessään Paramount-studion ja lähtiessään Saksaan, Brooksille tarjottiin kuitenkin naispääosaa elokuvassa Yhteiskunnan vihollinen (1931). Gwen Allenin rooli James Cagney-elokuvassa olisi varmasti elävöittänyt Brooksin uran. Hän kuitenkin torjui roolin, joka meni sitten Jean Harlow’lle – ja teki platinablondista tähden. Louise Brooks näytteli muutamassa lyhyt- ja B-luokan-elokuvassa 30-luvulla ennen kuin jättäytyi valkokankaalta pois lopullisesti. Hänen viimeinen roolinsa nähtiin John Wayne-länkkärissä Overland Stage Raiders (1938).

Tähdenlento

Tähdenlento on palsta, jossa syvennytään vanhanajan elokuvakulttuuriin ja glamouriin, aina varhais- ja mykkäelokuvista film noiriin ja 1950-luvun technicolor-musikaaleihin. Tähdenlento arvostelee ja esittelee elokuvia ja niiden historiaa ja tutustuttaa lukijansa toinen toistaan kiehtovampiin näyttelijöihin ja näyttelijättäriin.