Flanööri: Ruskeat varsikengät 1930-luvulta

Tällä kertaa tarkastelemme harvinaisluontoista löytöäni, nimittäin 1930-luvun alun ruskeita varsikenkiä. Kuten tiedämme jo aikaisemmista kirjoituksistani 1930-luvun kengistä, varsikengät olivat hyvin suosittuja, lähes kaikki kenkätehtaat tekivät niitä ja kaikilla oli pari. Puolikenkä yleistyi vasta 1940-luvun jälkeen, vaikka niitäkin kyllä valmistettiin koko ajan. Useimmat noista kengistä olivat mustia, sillä jos miehellä täytyi olla yhdet pyhäkengät, olivat ne mustat. Useimmat vintagekengistä, jotka ovat meidän aikoihimme säilyneet, ovat säilyneet juuri niiden pyhäkenkästatuksensa ansiosta. Myös työkengät olivat useimmiten mustia.

Tämä pari on kuitenkin ruskea. Minulla on ollut kymmeniä pareja miesten varsikenkiä, joko vain sen aikaa, kunnes joku on ne haalinut itsellensä, tai ne ovat jääneet minulle. Jokainen pari tähän mennessä on ollut musta, paitsi nämä.

Olettaisin, että jos jollain oli tuolloin, 1930-luvulla, myös ruskeat kengät, oli tällä varmasti myös muuten varaa vaatteisiin. Kuten nykyään, monet käyttävät vain yksiä kenkiä vakituisesti. Talvikengät ja urheilukengät sitten erikseen. 1930-luvun suomalaiset eivät olleet poikkeus tähän sääntöön.

Ruskeita kenkiä olen nähnyt esimerkiksi Tampereen museoissa, mutta ei niitä sielläkään ole tuhottomasti, ainakaan verrattuna niihin mustiin. Tämä pari on siis kovin harvinainen.

Kengät on valmistanut Tampereen Kenkäteollisuus Oy ja työnjäljestä päätellen ne ovat 1930-luvun alkua. Vuoret ovat kanvaasia, tikin pituus on hyvin lyhyt ja viimeistely on hyvää. Mikäli nämä siis ovat vanhemmat kuin 1930-luvun alkua, ovat ne hyvin laadukkaat. Materiaaleissa ihmetyttää kuitenkin sisäpohjan kantapään päällä oleva kuituliuska, joka on useimmiten nahkaa. Tämä lienee jotain tekokuitua, joka viittaisi uudempaan valmisteeseen. Kengät ovat myös hyvin kevyet verrattuna muihin samankaltaisiin kenkiin, mitä olen käsitellyt.

Kunto on erinomainen, mutta joku on päästänyt kengät kuivumaan ja sen jälkeen ne on otettu käyttöön ilman minkään sortin huoltoa. Päällisen nahka on päässyt halkeamaan päkiän taitekohdasta. Kenkiin on harmi kyllä laitettu uudet puolipohjat ja kantalaput. Alkuperäiset olisivat auttaneet iän määrittämisessä.

Kengän randitikkaus on tehty valkealla langalla, mikä oli tuolloin hyvin suosittua ja se tuo kenkiin tyylikkään kontrastin. Ne pienet yksityiskohdat. Näyttäisi myös, että pohjassa on suljettu randikäytävä. Pohjan päällä on siis ylimääräinen pohjanahka, joka kätkee alleen reunaompeleen.

Lestinä kengissä on käytetty hyvin 30-lukuista talttakärkistä lestiä tasakärkisellä laatikkomaisella kärjellä.

Tampereen Kenkäteollisuuden logo löytyy hihnasta kengän varresta.

Koosta sen verran, että vaikka merkitty koko on 42, on lesti hyvin kapea ja istuu harvalle juuri tuosta syystä.

Flanööri

(ransk. flâneur) Henkilö, joka kuljeksii kaupungin kaduilla etsien kaupungin sielua. Tässä palstassa syvennytään melko kokonaisvaltaisesti 1900-luvun alun kulttuuriin. Käsittelen miesten pukeutumista, arkkitehtuuria, muotoilua ja muita taidemuotoja. Kirjoittaja on parikymppinen yliopisto-opiskelija Tampereelta, joka on innostunut art decosta, jugendista ja modernismista. Flanööraten edespäin!

More Posts

Flanööri: Hauskaa olkihattupäivää!

15. toukokuuta on olkihattupäivä, jolloin kuumista ja tukalista huopahatuista siirrytään keveisiin, olkisiin kesähattuihin. Tänään siis olkihatut keikkumaan!

Flanööri

(ransk. flâneur) Henkilö, joka kuljeksii kaupungin kaduilla etsien kaupungin sielua. Tässä palstassa syvennytään melko kokonaisvaltaisesti 1900-luvun alun kulttuuriin. Käsittelen miesten pukeutumista, arkkitehtuuria, muotoilua ja muita taidemuotoja. Kirjoittaja on parikymppinen yliopisto-opiskelija Tampereelta, joka on innostunut art decosta, jugendista ja modernismista. Flanööraten edespäin!

More Posts

Flanööri: Helteinen 1930-luku

Kelit näyttävät lämpenevän ja aurinkokin paistaa lähes joka päivä täällä Tampereella (ei Hervannassa, tosin).

Kevään ja tulevan kesän inspiroimana olen alkanut suunnitella lämpimän vuodenajan vaatekaappia. Sen tueksi olen tihrustellut tietokoneen näytöltä vanhoja kataloogikuvia, jotka voisin jakaa nyt myös teille. Olkaahan inspiroituneet!

Kyllä! Myös 30-luvulla oli shortseja. Erittäin rento setti, joka on varmasti hyvä todella kuumille keleille. Vinkkinä: samanlaisia shortseja löytyy Tampereen US Eagle kaupasta, brittiarmeijan ylijäämää, mutta täysin samanlaisia, mitä 30-luvulla oli. Korkealla vyötäröllä, kaksilla laskoksilla ja sivukiristimillä, kyllä vain! Varsinainen 30-luvun rantapaita oli madraspaita, joka nähdään istuvan herrasmiehen yllä.

Seisovalla herrasmiehellä on espadrilleseiksikin kutsutut jalkineet. Niitä käytetään erityisesti kuumissa maissa ja nykyään ne ovat ilmestyneet myös suomalaisten kenkäkauppojen hyllyille; tosin naisille tarkoitettuina korollisina versiona. Istuvan herrasmiehen kengät ovat ruskeat mokkaiset derby-kengät, joissa on mitä luultavimmin raakakumipohja.

Tämä kuva inspiroi minua kovasti, sillä näitä ajattomampia ja rennompia settejä ei liene mahdollista laatia.

…paitsi, että nämä saattanevat luoda poikkeuksen:

Ja sitten jatketaan lyhythihaisilla urheilupaidoilla, shortseilla sekä espadrilleillä.

Madraspaita, shortsit ja espadrillet. Oikeanpuoleinen asu on selvästi varttuneemmalle herralle, joka hakee mukavuutta.

Mikäli ei ole aivan niin kuuma sää, voi laittaa päälleen safaritakin, mokkakengät ja pitkät irtohousut. Kas näin:

Satuin löytämään itse Talvi-Vintagesta vanhaa kaupan varastoa olleen safaritakin Holland & Sherryn kevyellä vaaleanruskealla flanellikankaalla. Malli on täysin sama, mikä tässäkin kuvassa. Tämä asu on mainio viileämpiin kesäpäiviin.

Puuvillainen krikettineule on loistava valinta kesään. Neuleella saa asua helposti rennommaksi ja se toimii kesällä pikkutakin korvikkeena. Oikeanpuoleiseen asuun löytyy minulta jo palaset. Harmaa puvuntakki ja valkoiset housut.

Vasemmanpuoleisella herralla ”klassiset” tennissukat ja Keds-tyyppiset matalat urheilukengät kumipohjilla. Siis: tennarit.

Nyt mallia kaikki muotia seuraavat; eivätkö värilliset ”chinokset” ole nyt kovinkin hip?

Purjehdustyyliä 30-luvulta, lyhythihaista, raidallista paitaa, merivoimainsinistä shortsia, paitaa ja loaferia. Kipan jättäisin ehkä pois.

Jatkamme purjehdustyylillä. Vaaleat sävyt ovat sääntö, ellei oteta lukuun sinistä. Sävyt näihin asuihin löydät hetkestä, jolloin liu’ut meren tyynessä hiljaisuudessa ja näet vaaleansinisen taivaan, valkoisen purjeen sekä tummansinisen meren.

Mainiot siniset mokkakengät löytyvät vasemmanpuoleiselta kaksirivistä pukua pitävältä herralta.

Rennot ruudukot ja räiskähtelevät kuviot ovat kesäpukeutumisen ydin. Jos huomaat laittaneesi päällesi tylsän irtotakki ja irtohousut -setin, sido kaulaasi hurjan värinen huivi! Näin 1930-luvulla, jolloin lama rajoitti räväköiden pukineiden ostamista vain yhdelle sesongille.

Niillä joilla on rahaa, tosin, voivat sijoittaa boating blazeriin eli takkiin, johon sonnustaudutaan, kun lähdetään regattaan. Kuvassa takki on yhdistetty aikakauden klassikkoon, valkoisiin flanellihousuihin. Tässä mainio mariannekarkkimainen kuosi takissa. Kannattaa myös muistaa, ettei verkkopaita ole koskaan huono valinta.

1930-luvulla oli myös rantapyjamia, rantahaalareita ja rantapukuja, kuten kuvasta näkyy. Itseäni hieman mietityttää täysin samasta kankaasta tehty puku, jossa housujen parina ei ole takki, vaan lyhythihainen paita. Oikeanpuoleisella herralla jälleen mainio vaaleiden sävyjen yhdistelmä, joka on loistava kesään ja erityisesti rantakahvilaan.  Vasemmalla hepulla luultavasti jalassa myös ne edellämainitut espadrillesit , oikealla kaksiväriset kengät.

Siinä kuvia. Toivottavasti olette nyt inspiroituneet tarpeeksi kesää varten!

Flanööri

(ransk. flâneur) Henkilö, joka kuljeksii kaupungin kaduilla etsien kaupungin sielua. Tässä palstassa syvennytään melko kokonaisvaltaisesti 1900-luvun alun kulttuuriin. Käsittelen miesten pukeutumista, arkkitehtuuria, muotoilua ja muita taidemuotoja. Kirjoittaja on parikymppinen yliopisto-opiskelija Tampereelta, joka on innostunut art decosta, jugendista ja modernismista. Flanööraten edespäin!

More Posts

Flanööri: Ruskeat vakosamettihousut 1930-luvun tyyliin

Vakosamettihousuista tulee monelle mieleen 1970-luku ja oikeutetustikin näin; 70-luku oli vakosametin kulta-aikaa.

Vakosametti on kuitenkin kankaana paljon vanhempaa perua. Ne olivat 1900-luvun alussa työläisten housut, yksi vaihtoehto denimille, jota käytetiin pääasiassa vain Amerikan Yhdysvalloissa. Sitä ennen, 1700-luvulla, kangasta käytettiin housukankaana hovissa. Court breeches, vapaasti suomennettuna hovipolvihousut, olivat eräät tällaiset housut. Muita kankaita niiden tekemiseen olivat mm. silkki ja normaali sametti.

Tässä on ompelijan upealla käsityötaidolla valmistamat ruskeat vakosamettihousut. Kankaana on käytetty Brittiläisen H.E. Boxin 21:n unssin* (lähes 600 grammaa per neliömetri) paksuista kangasta. Kangas on siis erittäin, erittäin paksua. Paino vastaa nykypäivän päällystakkikankaita. Pitäisi kestää!

Taskut on tehty paksusta puuvillasta. Rakenteisiin on käytetty keskipainoista juuttikangasta.Vyötärökaistaleen vuoraamiseen käytetty vuorikangas on aivan normaalia puuvillatwilliä. Vuoritukseen käytettiin 1900-luvun alussa yleensä puuvillasatiinia (cotton sateen, cotton silesia) mutta kyseisen kankaan löytäminen ja erityisesti paksumpana ja raidallisena on lähes mahdoton tehtävä (saa siis linkittää, jos löytyy!)

Kaava housuihin on kopioitu 1930-luvun puvun housuista, mutta niitä on muokattu mm. parempaa istuvuutta mielessä pitäen.

Housuissa on hyvin korkea vyötärö, kolme sepalusnappia ja yksi, joka kiinnittää nappikaistaleen vyötärökappaleeseen. Yksi läpällinen takatasku ja kaksi sivutaskua. Yhdet englantilaiset (sisäänpäin aukeavat) laskokset. Metalliset sivukiristimet ja napit, kaikki vintagea. Ei upslaakeja (kankaan paksuuden takia), mutta lahkeet on kaarrettu niin, että ne laskeutuvat takaa alemmas kuin edestä.

Yksinkertainen kaava, mutta ei kannata antaa sen huijata: housuissa on huimasti käsityötä, kuten käsin (upeasti, lisäisin) tehdyt napinlävet. Lisäksi vyötärökaistaleen juuttirakenteissa ja sepaluksessa, johon tulee useita kangaskerroksia, on hyvin paljon työtä jo pelkän kankaan paksuuden takia. Understatementin takiahan tämä ei näy ulospäin, mutta jää pitäjän (tässä tapauksessa minun) mieltäni ilahduttamaan.

Löytyypä housuista myös tekijän lappu ja oma nimeni, tämäkään ei näy ulos, mutta kuinka suuresti tuo pieni lappu voikaan tuottaa mielihyvää?!

Upeasti tehdyt housut upeasta kankaasta upealla kaavalla. Tästä ei käsityötuote enää paljoa parane.

*Korjaus: Kangas onkin 23 unssin eli 650 gramman neliöpainoista.

Flanööri

(ransk. flâneur) Henkilö, joka kuljeksii kaupungin kaduilla etsien kaupungin sielua. Tässä palstassa syvennytään melko kokonaisvaltaisesti 1900-luvun alun kulttuuriin. Käsittelen miesten pukeutumista, arkkitehtuuria, muotoilua ja muita taidemuotoja. Kirjoittaja on parikymppinen yliopisto-opiskelija Tampereelta, joka on innostunut art decosta, jugendista ja modernismista. Flanööraten edespäin!

More Posts

Flanööri: Ooppera-avokkaat (S. Jakobsson)

Ooppera-avokkaat saavat varmasti osakseen hihittelyä ja outoja katseita. Käyttäjällä tulee olla pokkaa pitääkseen rusetillisia, kiiltonahkaisia kenkiä, joista naisten avokkaat alunpitäen kehittyivät. Ja kyllä, nämä miestenkengät toimivat inspiraationa lyhyille, korollisille ja avonaisille kengille, jollaisiksi nykyään naistenkengät tunnistamme.

1700- ja 1800-luvuilla, 1900-luvun keskivaiheille asti, saappaat olivat pääasiallinen kenkä. Hovissa ja illoin miehet kuitenkin käyttivät avointa korollista kenkää, court shoe BrE tai pump AmE. Englannissa korkokenkiä kutsutaan edelleenkin näillä nimillä uuden (highheels sanan ohella.

Iltakäytössä, erityisesti frakin kanssa, ooppera-avokkaat ovat säilyneet etiketinmukaisena vaihtoehtona. Mikäli olemme aivan puristeja, ovat ooppera-avokkaat ainoa oikea vaihtoehto, kuten myös päiväkäytössä kiiltonahkaiset ja mokkavartiset nappikengät. Tämä siksi, että etiketti on hyvin vanhanaikainen ja se muuttuu hyvin hitaasti;  etiketeissämme on edelleenkin jo aikaa sitten menehtyneitä vaatekappaleita.

Ooppera-avokkaat, opera pumps, patent pumps AmE, opera slippers BrE, olivat kuitenkin 30-luvun lopulle asti hyvin suositut frakkikengät. Täydellinen vaihtoehto siis minulle.

Nämä ooppera-avokkaat on tehty itse valitsemalleni lestille kiiltonahasta. Ennen vanhaan kiiltonahka tehtiin kyllästämällä nahan pinta lakoilla ja vernissoilla, jotka sitten hinkattiin kiillottamiseen tarkoitetulla luulla peilikiiltäväksi. Nykyään valmistustapa on hieman erilainen.

Pohjan kiinnitys on tehty liimaamalla, sillä näin kevyttä kenkää on vaikea tehdä esimerkiksi reunosrakenteella. Kääntökenkärakenteella sen sijaan kyllä, mutta tämä tekniikka on jo melko unohdettu. Kaava on melko yksinkertainen, ja siinä on vain yksi sauma kantapään kohdalla.

Kengän suuaukon reunassa on ripsinauha ja samaa nauhaa on käytetty myös rusettien tekemiseen. Pohjissä on viimeisenä silauksena messinkinauloin kirjaillut nimikirjaimet.

Kengät on valmistanut käsityönä suutari Sakari Jakobsson.

Flanööri

(ransk. flâneur) Henkilö, joka kuljeksii kaupungin kaduilla etsien kaupungin sielua. Tässä palstassa syvennytään melko kokonaisvaltaisesti 1900-luvun alun kulttuuriin. Käsittelen miesten pukeutumista, arkkitehtuuria, muotoilua ja muita taidemuotoja. Kirjoittaja on parikymppinen yliopisto-opiskelija Tampereelta, joka on innostunut art decosta, jugendista ja modernismista. Flanööraten edespäin!

More Posts

Sötsaksblandning: Sukat talveksi

Toivon mukaan pakkasukko kolkuttaa jo kotvan kuluttua kotiovelle ja päästää meidät nauttimaan muustakin kuin harmaasta vesikelistä. Sitä ennen on hyvä varmistaa, etteivät varpaat pääse palelemaan, eli vaihtaa sukkalaatikon sisältö hieman lämpöisempään kerrastoon.

Olen päättänyt alkaa selviytymään elämästä ilman sukkahousuja. Kesällä ohuen ohuet saumasukat ovatkin jo tulleet tavaksi, mutta entä talvella? Itseäni on askarruttanut jo jonkin aikaa, minkälaisia sukkia vanhaan hyvään aikaan kiinnitettiin sukkanauhoihin roudan saapuessa? Ohuita nailoneita tuskin ainakaan, sillä niistä olen saanut kuulla kauhujuttuja. Kuulemma kovimpien pakkasten aikaan juhlatuulella ulos lähteneillä neitosilla ovat nailonit sulaneet jalkoihin kiinni.

Onneksi netin ihmeellinen maailma  osaa vastata talviseen sukkadilemmaan muun muassa seuraavanlaisilla kuvilla:


Ja kuinka ollakaan, poistuin mukavuusalueeltani, eli kirpputoreilta, suuren ruotsalaisen ketjumyymälän Henkkamaukan ovista sisään ja sukkaosastolla nimeäni huusivat nämä sukat:


Sukat on markkinoitu ylipolven sukkina, mutta ovat melkoisen pitkät ja ainakin tällaiselle persjalkaiselle yltävät mainiosti sukkanauhoihin kiinni. Väreissä ei ollut hirveästi valinnanvaraa, oli vain näitä sinisiä ja harmaita. Jos kuitenkin kestää kutisevaa villaa paremmin kuin allekirjoittanut, oli H&M:n valikoimissa myös mustia ja harmaita villa-akryylisekoitesukkia. Nekin todella pitkää mallia. Edellä mainituissa ja kuvatuissa sukissa on ilmettä piristävää palmikkokuviointia ja jälkeen mainitut ovat suoraa neulosta.

Sukkainnostuksen siivittämänä löysin myös ensi kesää silmällä pitäen mielenkiintoisen blogimerkinnän. Merkinnän kirjoittaja on liittänyt tavallisesta poikkeavien vanhojen sukkien  kuvia vuoden 1943 Life-lehden sivuilta blogiinsa. Kuvien kirjavasti kuvitetut puuvillasukat tuovat vaihtelua tavallisiin ruskea-musta-harmaa-akselin nailon- ja puuvillasukkiin. Tässä muutama kuva:





(Blogimerkintä kokonaisuudessaan löytyy täältä: http://osullivansgirl.blogspot.com/2011/04/do-you-love-vintage-stockings.html )

Sötsaksblandning

Sötsaksblandning - tarinoita tavarataivaiden (kirpputorien) takaa vintagehengessä.

More Posts

Flanööri: Saapashousut

Saapashousut tai tuttavallisemmin pussihousut, ovat militääristä alkuperää olevat housut. Niitä ovat käyttäneet miehet kuin naisetkin pääasiassa siitä syystä, että niitä on käytetty ratsastuksessa. Saksan kielessä housujen nimi onkin reiterhose eli ratsastajahousut. Pussihousut pussittavat lanteilta polvien yläpuolelle, mikä on hyödyllistä hevosen selässä istuttaessa, sillä pussit antavat liikkumavaraa ja eivät hajareisin ollen kiristä. Oikeissa ratsastukseen tarkoitetuissa pussihousuissa, välillä englannin kielessä breecheseiksi tai jodphureiksi (nimitys tulee Intiasta, jossa brittisotilaat käyttivät näitä housuja) kutsutuissa, on vahvistettu istuin-, länki- ja/tai haaraosa. Patsastelukäyttöisissä tätä vahvistusta ei ole.

John Nylund 1925

Sana saapashousut tulee luultavimmin siitä, että housujen kanssa käytettiin korkeita ratsastussaappaita, jotka ylettyivät siihen, mistä pussit alkavat. On kuitenkin ollut erittäin yleistä, esimerkiksi 20-luvulla, että saapashousujen kanssa on käytetty korkeita sukkia ja pikkukenkiä. Tällöin housut toimivat eräänlaisina ulkoiluhousuina ja ne onkin monissa vanhoissa kuvastoissa laitetty yleensä plusnelosten eli polvihousujen kanssa samaan kuvaan. On myös erittäin yleistä, että säären suojana on käytetty gaitereita, säärystimiä. Näin varsinkin sotilaskäytössä.

Saapashousuja on myös tehty nahkaisina. Tällöin niiden käyttö on suunnattu moottoripyöräilijöille.

Saapashousut kuuluvat hyvin läheisesti perinteiseen suomalaiseen pukeutumiskulttuuriin. Ne lienevät tulleet alunperin Venäjän Tsaarin joukoilta, joilta suomalaiset ovat sitten omaksuneet ne omaan käyttöönsä. Toinen mahdollisuus voisi olla, että suomalaiset ratsastajakansana (lue: Hakkapeliitat) ovat jo käyttäneet moisia housuja esimerkiksi 30 vuotisessa sodassa. Perinteisessä suomalaisessa kansallispuvussa on hyvin usein polvihousut ja jatsarit, tai ylipäätään nahkasaappaat. Tämä yhdistelmä on perua 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta.

Saapashousujen leikkaus on hieman erilainen kuin muissa housuissa joten muun muassa taskut on yleensä sijoitettu hieman enemmän housujen etukappaleille ja enemmän viistoon. Hyvin harvoin ovat taskut piilotettuina vaikkapa sivusaumaan.  Asento hevosen päällä istuttaessa on sanellut nämä muutokset ja ne näkyvät vielä pitkälle ratsastushousuista pois kehittyneissäkin pussihousumalleissa.

Saapashousut ovat haluttua tavaraa, ja niitä myydään melko suolaisin hinnoin kirpputoreilla ja nettihuutokaupoissa ympäri maata. Monesti reilunkokoiset ja hyväkuntoiset housut saattavat netota myyjälleen sievoisen määrän kymppejä. Suomessa yleisin materiaali on sarka tai villadiagonaali. Iän määrittäminen on helppoa vyötärön korkeuden perusteella. 40-50-luvun housut ylettyvät navan korkeudelle, kun sitä vanhemmat reilusti vyötärölle.

Erinomaiset ovat pussihousut siitä ominaisuudesta, että niiden pituuden kanssa ei tarvitse olla niin tarkka. Pieni puutos pituudessa ei pilaa kokonaisuutta, jos sitä itsekään tajuaa huomata!

Itselläni on parit pussihousut, mutta oikeanlaiset – talttalestiset – saappaat uupuvat vielä. Olenkin käyttänyt niiden korvikkeena korkeita polvisukkia ja varsikenkiä, joka ei myöskään ollut ennenkuulumaton yhdistelmä aikoina, jolloin tyylikkäät ja muotitietoiset miehet niitä suosivat.

Kuvia en näistä pussihousuistani nyt ole saanut, mutta viimeaikaiset huippulöytöni tulen listaamaan ja esittelemään lähitulevaisuudessa. Teitä odottavat siis kirjoitukset urheilutakeista, housuista, liiveistä, kauluspingottimista ja 20-luvun puvuntakeista. Pysykäähän kuulolla!

Flanööri

(ransk. flâneur) Henkilö, joka kuljeksii kaupungin kaduilla etsien kaupungin sielua. Tässä palstassa syvennytään melko kokonaisvaltaisesti 1900-luvun alun kulttuuriin. Käsittelen miesten pukeutumista, arkkitehtuuria, muotoilua ja muita taidemuotoja. Kirjoittaja on parikymppinen yliopisto-opiskelija Tampereelta, joka on innostunut art decosta, jugendista ja modernismista. Flanööraten edespäin!

More Posts