Flanööri: Saapashousut

Saapashousut tai tuttavallisemmin pussihousut, ovat militääristä alkuperää olevat housut. Niitä ovat käyttäneet miehet kuin naisetkin pääasiassa siitä syystä, että niitä on käytetty ratsastuksessa. Saksan kielessä housujen nimi onkin reiterhose eli ratsastajahousut. Pussihousut pussittavat lanteilta polvien yläpuolelle, mikä on hyödyllistä hevosen selässä istuttaessa, sillä pussit antavat liikkumavaraa ja eivät hajareisin ollen kiristä. Oikeissa ratsastukseen tarkoitetuissa pussihousuissa, välillä englannin kielessä breecheseiksi tai jodphureiksi (nimitys tulee Intiasta, jossa brittisotilaat käyttivät näitä housuja) kutsutuissa, on vahvistettu istuin-, länki- ja/tai haaraosa. Patsastelukäyttöisissä tätä vahvistusta ei ole.

John Nylund 1925

Sana saapashousut tulee luultavimmin siitä, että housujen kanssa käytettiin korkeita ratsastussaappaita, jotka ylettyivät siihen, mistä pussit alkavat. On kuitenkin ollut erittäin yleistä, esimerkiksi 20-luvulla, että saapashousujen kanssa on käytetty korkeita sukkia ja pikkukenkiä. Tällöin housut toimivat eräänlaisina ulkoiluhousuina ja ne onkin monissa vanhoissa kuvastoissa laitetty yleensä plusnelosten eli polvihousujen kanssa samaan kuvaan. On myös erittäin yleistä, että säären suojana on käytetty gaitereita, säärystimiä. Näin varsinkin sotilaskäytössä.

Saapashousuja on myös tehty nahkaisina. Tällöin niiden käyttö on suunnattu moottoripyöräilijöille.

Saapashousut kuuluvat hyvin läheisesti perinteiseen suomalaiseen pukeutumiskulttuuriin. Ne lienevät tulleet alunperin Venäjän Tsaarin joukoilta, joilta suomalaiset ovat sitten omaksuneet ne omaan käyttöönsä. Toinen mahdollisuus voisi olla, että suomalaiset ratsastajakansana (lue: Hakkapeliitat) ovat jo käyttäneet moisia housuja esimerkiksi 30 vuotisessa sodassa. Perinteisessä suomalaisessa kansallispuvussa on hyvin usein polvihousut ja jatsarit, tai ylipäätään nahkasaappaat. Tämä yhdistelmä on perua 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta.

Saapashousujen leikkaus on hieman erilainen kuin muissa housuissa joten muun muassa taskut on yleensä sijoitettu hieman enemmän housujen etukappaleille ja enemmän viistoon. Hyvin harvoin ovat taskut piilotettuina vaikkapa sivusaumaan.  Asento hevosen päällä istuttaessa on sanellut nämä muutokset ja ne näkyvät vielä pitkälle ratsastushousuista pois kehittyneissäkin pussihousumalleissa.

Saapashousut ovat haluttua tavaraa, ja niitä myydään melko suolaisin hinnoin kirpputoreilla ja nettihuutokaupoissa ympäri maata. Monesti reilunkokoiset ja hyväkuntoiset housut saattavat netota myyjälleen sievoisen määrän kymppejä. Suomessa yleisin materiaali on sarka tai villadiagonaali. Iän määrittäminen on helppoa vyötärön korkeuden perusteella. 40-50-luvun housut ylettyvät navan korkeudelle, kun sitä vanhemmat reilusti vyötärölle.

Erinomaiset ovat pussihousut siitä ominaisuudesta, että niiden pituuden kanssa ei tarvitse olla niin tarkka. Pieni puutos pituudessa ei pilaa kokonaisuutta, jos sitä itsekään tajuaa huomata!

Itselläni on parit pussihousut, mutta oikeanlaiset – talttalestiset – saappaat uupuvat vielä. Olenkin käyttänyt niiden korvikkeena korkeita polvisukkia ja varsikenkiä, joka ei myöskään ollut ennenkuulumaton yhdistelmä aikoina, jolloin tyylikkäät ja muotitietoiset miehet niitä suosivat.

Kuvia en näistä pussihousuistani nyt ole saanut, mutta viimeaikaiset huippulöytöni tulen listaamaan ja esittelemään lähitulevaisuudessa. Teitä odottavat siis kirjoitukset urheilutakeista, housuista, liiveistä, kauluspingottimista ja 20-luvun puvuntakeista. Pysykäähän kuulolla!

Flanööri

(ransk. flâneur) Henkilö, joka kuljeksii kaupungin kaduilla etsien kaupungin sielua. Tässä palstassa syvennytään melko kokonaisvaltaisesti 1900-luvun alun kulttuuriin. Käsittelen miesten pukeutumista, arkkitehtuuria, muotoilua ja muita taidemuotoja. Kirjoittaja on parikymppinen yliopisto-opiskelija Tampereelta, joka on innostunut art decosta, jugendista ja modernismista. Flanööraten edespäin!

More Posts

Comments

comments

6 thoughts on “Flanööri: Saapashousut

  1. urpo says:

    Viime vuosina olen alkanut kiinnostua perinnne kulttuurista ja pukeutuminen on osa tätä aluetta. Pussi- eli saapashousut ovat myös minu juttuni. Olenkin onnistunut vanhaintavarain liikkeistä ja netti sivustoilta hankkimaan itselleni mahtavan repertuaarin vanhoja hyvälaatuisia ja -kuntoisia pussihousuja, siis aidosta diakonaalista. Ja koska asuun kuluu ilman muuta nuo saappaat, olen sellaisiakin hankkinut. Yhet ovat Töysän Kwnkätehtaan valmistamat jatsarit (n 100 eur ) , vaan valitettavasti ne on valmistettu melko ”lörjystä” nahasta ja menettävät ryhtinsä aika nopeasti. No sitten on jatsarit jotka teki suutari (Laitilan Jalkinevalmistamo) hinta oli messevä vaan onpa laatukin sitä vastaava – siinä jatsarit minulle lopuksi ikää. Huutonetistä ostin vielä lapikkaat, jotka ovat myös osa perinnepukeutumista.

    Kun aloin etsiä aktiivisesti pussihousuja netistä ja muualta, niin onnistuinpa löytämään myös nahkapussihousut – ja nekin vanhat 50-luvulta ja liki käyttämättömät. Minua on onnistanut hankinnoissani. Hintakaan ei ole noussut liian korkeaksi, ainakin jos ottaa laadun huomioon.

    Olen nyt kuljeskellut pussihousuissa yhä useammin viimeisein vuoden parin aikana, vaan eipä ole juurikaan muita samoin pukeutuvia vastaan tullut. toki pussihousuja näkee vanhojen koneiden, kulkuneuvojen yms kokoontumisissa,mutta ihan arkena muuten vain.. eipä näy. Aina välillä hämmästelen, miksi ei, vaikka muodilla on taipumus kiertää ja palata usein johon´kin aiempaan. Ei vain näin ole pussihousujen tai golfhousujen kohdalla vieläkään käynyt.

    Jatketaan kuitenkin yksilötasolla kulkua perinne polulla. Minun juttuni on mm. säilyttää vanhaa vuosisadan alkupuolen torpparien rakentamisperinnettä ja pussihousuja pukeutmistyylinä – onnekseni omistan käyttöäkestäviä aitoja diakonaali ja nahkapussihousuja riittävästi.

    Flanööraaja maalta !

  2. Petja Jäppinen says:

    Kollega teki minulle mestarityönään saapashousut vuosi sitten, ja itse olen tehnyt niitä ainakin kuudet.

    Artikkelissasi oli yksi pikkuvirhe, mutta muuton saatan sanoa, että tämä on kenties toiseksi paras vaatteita käsittelevä suomenkielinen blogi.

    Ja se virhe.
    Saapashousun tasku ei ole viistompi, vaan päin vastoin, suorempi. Sen kulma ei ole vyötärölinjaan nähden koskaan yli 45 astetta. Näissä mestari Mia Pehkosen tekemissä uusimmissa saapashousuissa taskut ovat suorat ja kannelliset, ja niitten nappi on sivusaupan puoleisessa päässä.

    Itse olen modernisoinut lahjetta niin, että kantapään ali kulkeva nauha on jätetty pois, ja varressa on vetoketju. Tämä pysyy mukavammin paikallaan, mutta ei ärsytä jalanpohjan jännettä kuten perintenen perinteiseen tapaan tehty. Minun opetettuani tämän tavan vaatturikoulussa viime vuonna, saatan kuvitella uudenmallisten lahkeitten yleistyvän, jos joku saapashousuja vaatturiltaan tämä vuosikymmenen puolenvälin paikkeilla tilaa.

  3. ylläpito says:

    Hei Petja!

    Kiitos kommentistasi, se on erittäin tervetullut.

    On todella mukava kuulla, että joku vielä pussihousuja tekee ja näkee vaivaa niiden kehittämiseen.

    Saat minut lähes yrittämään varaamaan lisää aikaa uusien blogikirjoitusten tekemiseen. Nyt aikaa ei ole ollut lainkaan.

    Terveisin,
    Flanööri

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *